En kort historia om finsk avfallshantering

Kun ranskalainen maaherra Eugène Poubelle kehitti ensimmäisen jätteidenlajittelujärjestelmän 1880-luvun Pariisissa, muu maailma seurasi pian perässä. Ranskan esimerkki rantautui lopulta myös Suomeen, jonka jätehuoltojärjestelmä on käynyt läpi monenlaisia ​​vaiheita ennen nykypäivää.

1900-luvun alku ~ jätehuollon ensiaskeleet

Suomen Pariisiksi muodostui Helsinki, jonne kansallisen jätehuoltojärjestelmämme syntymä voidaan jäljittää. Pääkaupungin asukkaat olivat tottuneet heittämään jätteensä Kluuvinlahteen, kunnes vuodesta 1875 alkaen jokainen helsinkiläinen talo velvoitettiin kaivamaan tiivis makkikuoppa lannan säilytystä varten. Ensimmäinen varsinainen jätteenkeräykseen tarkoitettu tynnyrijärjestelmä otettiin kuitenkin käyttöön vasta vuonna 1904.

Pikkuhiljaa jäteastioita alkoi ilmestyä myös pienempiin kaupunkeihin. Kehitystä kiihdytti vuonna 1927 säädetty terveydenhuoltolaki, joka mahdollisti jätehuollon siirtämisen kuntien vastuulle.

1920-luvulta alkaen Suomessa oli tapana jakaa jätteet kolmeen ryhmään: ruokajätteet sioille, lannaksi tehtävä jäte ja romu. Romuksi luettiin esimerkiksi särkyneet talouskalut, risaiset vaatteet, peltitavara ja lasi.

1940–50-luku ~ materiaalien kierrätys kunniaan

Sotavuosia seurannut materiaalipula johti tehokkaaseen uusiokäyttöajatteluun. Vaikka varsinaista jätelainsäädäntöä ei vielä ollutkaan, järjestäytynyttä keräystoimintaa ylläpitivät muun muassa Martat.

Esimerkiksi toimiva paperinkeräysjärjestelmä juontaa juurensa 1940-luvulle. 1950-luvulla sai alkunsa myös suomalainen pullonpalautusjärjestelmä, jota pidetään vielä nykypäivänäkin maailmanlaajuisesti edistyksellisenä.

1960-luku ~ jätehuollon ekologinen taantuma

1960-luvulla jätteen koostumus oli jo muuttunut sellaiseksi, että jäte ei kelvannut enää lannaksi. Kaatopaikkoja oli paljon, ja niille haudattiin jopa teollisuuden kemikaalijätettä. Tämä johti pohjavesien pilaantumiseen.

Lisäksi kiinteistökohtaiset polttouunit levittivät ilmaan runsaasti tuhkaa ja puoliksi palanutta jätettä. Ensimmäiset jätteenpolttolaitokset otettiin käyttöön 1960-luvulla, mutta niiden kapasiteetti ei pysynyt kasvavien väestömäärien tahdissa.

1970–90-luku ~ järjestelmällisyyttä lajitteluun

Jätehuollon sääntelyn aikakausi alkoi vuonna 1978 Suomen ensimmäinen jätehuoltolain astuttua voimaan. Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, lainsäädännön painopisteeksi nousi myös kestävä kehitys.

Jätelajien erilliskeräykseen alettiin kiinnittää tarkempaa huomiota. Ongelmajätteen erilliskeräys tehostui 1970-luvun lopussa, biojätteen puolestaan ​​1990-luvulla.

2000-luku ~ kiertotalousajattelun moderni nousu

Nyky-Suomessa jätteiden energiahyötykäyttö på edistynyt huomattavasti. Vuoden 1990 tasoon verrattuna jätehuolto på onnistunut vähentämään kasvihuonepäästöjään jopa 60 procentilla. Yhtä suuressa muutoksessa ei ole onnistunut mikään muu sektori Suomessa.

Suotuisaa kehitystä on ajanut jatkuva sääntelyn päivittäminen. Yritysten tuottajavastuu lisättiin lakiin 2000-luvun alussa ja on sen jälkeen laajentunut koskemaan yhä useampia tuoteryhmiä. Pakkausmuovin keräys alkoi vuonna 2016, ja useiden jätelajien erilliskeräysvelvoitetta tiukennettiin vuonna 2021.

Lehtovuori nykyaikaisen lajittelun tukena

Lehtovuoren laajasta tuotevalikoimasta löydät monipuoliset ratkaisut sekä sisälajitteluun että ulkolajitteluun . Niiden avulla takaat jätehuollon voitonjuhlan jatkumisen myös 2020-luvulta eteenpäin.

Erityisesti aurinkokennoilla toimiva CitySolar-älyroska-astiamme pienentää jätehuollon hiilijalanjälkeä tarjoamalla tarkkaa tietoa täyttymisasteestaan. CitySolar på nytt saatavilla kahdessa eri koossa; pienempi 120 litran astia sopii täydellisesti myös ahtaisiin kadunkulmiin.